Minun ikioma keväthuivi

Viime viikolla se valmistui, minun uusi keväthuivini! Malli on Veera Välimäen iki-ihanasta Huivileikki-kirjasta. Kyseessä on Seili, ja täytyy sanoa, että värit tekevät tosi paljon. Ohjeen huivi on sinipunaharmaa, ihan eri henkinen siis.  

Oman vaikutuksensa antaa myös lanka ja käytetty puikkokoko. Tikutin huivin Isagerin Tvinni-langasta kolmen ja puolen millin puikoilla, joten huivista tuli mukavan "ilmava".

Naapuritalon pääty oli jo lähes lumeton, joten jos takatalvi ei iske, niin keväthuivi pääsee pian nimensä mukaiseen käyttöön.

Ps. Seuraava huivi on jo puikoilla!

Uuden tekniikan äärellä

Eteisessä on jo pitkään napottanut vaalea lapaspari. En ole ihan varma sen alkuperästä tai tekijästä, mutta lapaset on tehty neulakinnastekniikalla. Neulos on tiheää ja siten tosi lämmmintä - ja samalla suurinpiirtein mahdotonta purkaa! 

Tekniikka on tuhansia vuosia vanha, mutta silti itselleni vielä tuntematon. Ulkonäön puolesta tunnistan kyllä tekniikkalla tehdyt lapaset ja muut, mutta itse tekotapa on iso kysymysmerkki. Vaan nyt asiaan on tulossa muutos, kiitos Yhdellä neulalla -kirjan.

Vielä en ole juurikaan ennättänyt selailua pidemmälle, mutta lupaavalta vaikuttaa. Kirja sisältää selkeät kuvalliset ohjeet sekä mielenkiintoista tekniikan historiaa -  se osuus on jo tarkasti luettu.

Aion aloittaa nimenomaan lapasista, ja ainakin ensimmäiset saavat olla yksiväriset. Se lienee kaikkein helpointa, sillä haasteita on varppina alkuun luvassa.

Ja ettei unohtuisi, tärkeä väline tässä tekniikassa on se itse neula. Perinteiset materiaalit ovat puu, luu ja sarvi. Minä ostin itselleni puisen neulan, sellainen oli tarjolla Vihreän vyyhdin valikoimassa. Valitsin tietysti kauneimman löytämäni visakoivuisen yksilön, jokainen neula kun oli uniikki, sillä nämä eivät ole mitään tehdastuotantoa.

Mervi Pasasen Yhdellä Neulalla - Neulakinnastekniikka tutuksi -kirja saatu blogin kautta.

Joululomalla tehtyä

Kirjavat kämmekkäät syntyivät portugalilaisesta Beiroa-langasta. Ilmaisen ohjeen saa ladattua täältä.

Tämän topin neulominen alkoi jo heinäkuussa. Etukappale valmistui nopsasti, mutta into lopahti takakappaleen puolivälin jälkeen. Ja sitten oikeastaan unohdin koko neulomuksen olemassaolon, kunnes joululoman kynnyksellä listailin keskeneräisiä töitä.

Nyt se on valmis, ja saatanpa tehdä toisenkin samalla ohjeella. Dill Tee on siitä mainio, että se valmistuu kokonaan pitkillä 5 mm:n puikoilla - siis myös pääntien ja hihojen osalta.

Neulomusten suunnittelua

Olisi niin monta kivaa neuletyötä tarjolla, etten millään osaisi päättää, mistä aloittaa. Oikeastaan ainoa reunaehto on se, että langat työhön ovat jo omasta takaa. Ja sitä lankaahan piisaa, on kotimaista villaa eli Tukuwoolin Fingeringiä, islantilaista Istex Lettlopia, Beiroaa Portugalista... Lankapurkin pohjalla on nököttänyt jo suorastaan luvattoman kauan useampikin kerä Janne-sukkalankaa, ja taannoiselta reissulta Liverpooliin mukaan tarttui kuusi kerää Blacker Yarnsin shetlantilaista villaa.

Lisäksi jo heinäkuussa aloitettu Maasälpä-huivi on vielä about alkutekijöissään, joten nyt pitäisi pysytellä poissa Ravelrystä uusia ideoita (ja lankatarpeita) hamstraamasta. Tänään olin jo lähellä tilata Kerän joulukalenteritarjouksesta langat Cocoon-myssyyn, mutta järjen ääni voitti vielä tämän erän. Ensin valmiiksi jotain sellaista, johon on jo langat, ja sitten vasta lisää.

Shetlannin villasta voisin tehdä kirjoneulelapaset, samoin Beiroasta. Inspiraatiota kirjoneulekuvion suunnitteluun tarjoaa sympaattinen Siberi lilled -kirjanen, jonka hankin kesällä tallinnalaiselta lapaskauppiaalta. Se sisältää mallikerran moniin ihaniin kukkakuvioituihin lapasiin.

Lettlopi puolestaan taipuu hienosti kaulahuiviksi, ja Jannesta tulee tietysti junasukkia. Onneksi enää ei ole montaa viikkoa joululomaan - sitten sopii neuloa vaikka keskellä yötä.

Puikoilla: tuubihuivi

Edellinen yhden illan tuubihuivi tuli neulottua alkuvuodesta 2014. Langat seuraavaan tuubiin eli kolme vyyhtiä Kerästä ostettua Debbie Bliss Palomaa (näyttäisi muutes olevan alennuksessa!) ovat odottaneet puikoille pääsyä jo pitkään. Nyt tuli inspiraatio (ja joulu lähestyy, tästä tullee lahjatuubi).

Olin jo unohtanut miten mukava lanka tuo Paloma onkaan neuloa. Kympin puikolla etenee suorastaan hurjaa vauhtia - nimensä mukaisesti yhden illan neulomus siis. Tykkään myös tuubin tekstuurista (2 o, 1 o kiertäen, 1 n), ja olenkin tehnyt samalla ohjeella myös parimetrisen kaulaliinan, silloin lankana oli BC Garn Semilla Grosso.

Nyt puikoilla olevaa tuubihuivia olen yhden illan sijaan neulonut useampana päivänä aina hetken kerrallaan. Eilen hetki ajoittui iltapäivälle, ja samalla oli suorastaan pakko piipahtaa pihalla kuvauspuuhissa, aurinko paistoi niin kauniisti ennen laskemistaan.

Himmelihulluutta

Himmelikurssin jälkimmäinen kerta koittaa tänään, tavoitteena on saada pääsiäishimmeli valmiiksi. Tavoite lienee realistinen, sillä himmelit ovat pyörineet mielessä myös kurssi-iltojen välissä, ja pientä askarteluakin (=harjoittelua) on suoritettu. Sinooperissa oli myynnissä olkipusseja, joten nyt on testattu myös tuota kaikkein perinteisintä himmelimateriaalia.

Olkea sai käsitellä varovaisemmin kuin pillejä, sillä katkaistaessa olki halkeaa helposti pituussuunnassa. Pienet halkeamat menivät kuitenkin omasta laaduntarkkailustani läpi, ja lopputuloksena syntyi varsin soma joulukoriste.

Olkien halkeamista varmastikin estäisi niiden kostuttaminen, taidanpa kokeilla sellaista joku ilta. Kastelemisen puolesta puhuttiin myös Pirkko Kuuselan Himmelikirjassa, jossa materiaalina käytetään järviruokoa.

Himmeleihin tuntuu nyt törmäävän vähän siellä sun täällä. Mikkelin Kenkäverossa omenapuuhun ripustetuissa valoissa toistui tutun näköisiä oktaedrejä ja timanttikuvoita...

Sujuvaa kaupunkiliikennettä!

Marimekon muutaman viikon takaisista ystävämyynneistä löytyi verhokankaan lisäksi myös materiaalia uuteen matkakorttikoteloon. Etsinnässä oli napakka ja värikäs kangas, ja tällainen ei-niin-perinteinen kukkakuosi täytti kriteerit hienosti. Kuosin nimi on harmillisesti hukassa, mutta ehkä se vielä löytyy...

Kuosi itsessään oli jo mukavan räiskyvä, mutten malttanut olla koristelematta sitä vielä tilkkasen lisää. Ennen ompelukoneen esiinottoa kirjailin kankaaseen käsin pieniä "tehosteita". Koklasin kuvioihin myös hiljattain hankkimaani heijastinlankaa, mutta se oli turhan paksua, eikä asettunut tasaisesti. Niinpä vaihdoin nopsasti takaisin tavalliseen lankaan, ja hoidin loput kirjailut sellaisella.

Jotain heijastavaa kotelo kuitenkin kaipasi, joten kaivoin kaapista heijastinnauhaa. Sen sai ommeltua näppärästi kiinni koteloon - nyt kelpaa odottaa bussia myös loppuvuoden pimeydessä!

Homman nimi on himmeli

Henkinen mummo on innostunut kursseilusta oikein toden teolla. Alkusyksystä oli kirjansidontakurssi, viime viikolla neulekurssi ja tänään alkoi himmelikurssi! Uusien taitojen ohella kurssien parasta antia on se, että kun oikein keskittyy tekemiseen, unohtuu mielestä kaikki muu.

Matka kurssille oli tosi lyhyt, sillä pitopaikkana oli SisuPuoti Käpylässä, ihan mummon naapurissa siis. Ja koska kurssin nimenä komeili Moderni himmeli, oli materiaalina olkien sijaan pillejä. Se olikin oikein passeli ratkaisu, sillä pillit ovat paljon kestävämpiä kuin perinteinen himmelimateriaali. Harjoittelun tuoksinnassa olisi saattanut katketa oljenpätkä jos toinenkin... Pillejä on myös tarjolla joka lähtöön, kuosilla ja ilman.

Itse tekeminen oli aika helppoa. Eniten harjoitusta vaatii ainakin omalla kohdalla se, että saa pillit yhdistävän langan tai siiman sopivan napakalle, jolloin liitoskohdista tulee siistejä ja säntillisiä.  

Tässä näkyy ensimmäisen kurssi-illan aikaansaannos. Himmeli valmistunee toisella ja samalla viimeisellä kurssikerralla parin viikon kuluttua. Sitä odotellessa tulee varmasti kulutettua tovi jos toinenkin Pinterestissä, missä on ihanan runsaasti inspriraatiokuvia. Mummo ehti jo aloittaa oman Himmelit-boardin kokoamisen.

Väriensä puolesta mummon ensimmäinen himmeli on selkeä pääsiäishimmeli (kerrankos sitä vähän perinteitä uudistaa), mutta myös joulukoristeet kiinnostavat. Oktaedrit (eli nuo "pömpelit", joita himmelikuvassa näkyy yksi iso ja kaksi pientä) toimisivat jo sellaisenaan mukavasti joulukuusen koristeina.

Neulekurssilla

Mummo osallistui tasan viikko takaperin Lankakauppa Snurren neulekurssille. Aiheena oli islantilainen intarsianeuletekniikka, jolla muodostetaan väripintoja edestakaisneuleeseen. Intarsiatekniikalla onnistuu siis näppärästi yksittäinen kuvio, ei tartte tehdä koko kerrosta kuten kirjoneuleessa.

Kurssin veti Iina Tainiola, ja parituntinen vierähti tosi nopsasti. Nyt on tekniikka hallussa ja ekat intarsianeulomukset suunnitteilla. Mummo aikoo aloittaa kaulaliinasta, johon tulee geometrisiä kuvioita. Niitä suunnittellessa tuli googlailtua hakusanalla intarsianeule, ja vastaan tulikin kaikenlaista metkaa. Päällimmäisenä mieleen jäi Satumaisia silmukoita -blogin huikea Karhu-villapaita. Hillittömän hieno!

Pikkuruiset junasukat

Mummon ystäväpiiriin syntyy syksyn mittaan useampikin vauva. Uusille tulokkaille on mukava neuloa junasukkia, vaikka ne varppina ovatkin alkuun ihan liian isoja. Pitänee ehkä koklata neuloa vieläkin pienemmällä silmukkamäärällä, perusohjeen mukaisesti kullakin puikolla on kymmenen silmukkaa.

Ohje itsessään on ihanan helppo, mummo muistaa sen jo ulkoa. Ja junasukkien tarina puolestaan, sepä vasta ihana onkin. Tarinaan voi tutustua ohjelinkin takaa.

Itse tein

Perjantaina piipahdettiin Lammassaaren suunnalla. Mikä siinä onkin, että arjen murheet unohtuvat pitkospuita tallustellessa?

Oli mukava retki ja ihana keli, ja itsetehty villatakki lämmitti syystuulen puhaltaessa.

Rakkautta on

Rakkautta on kannatella lankavyyhtiä kun toinen tekee siitä kerää (vaikka se olisikin kaukana omasta lempipuuhasta).

Puikoilla: villatakki

Mummo on neulonut useammankin pikkuruisen villatakin. Kivoja ohjeita on tarjolla monta, esimerkiksi Kässänopen painajaisen neuletakki valmistuu tosi nopsasti. Itsellekin on tullut neulottua ensisijaisesti kaikkea pienempää, kuten lapasia, huiveja ja pipoja.

Pari vuotta sitten tekeillä oli myös ihana (ja aikuisten kokoinen) villatakki, mutta mitoitus meni pahasti pieleen. Purkuhommiahan siitä seurasi, ja langa muuttui sittemmin yhdeksi villapaidaksi, pariksi pipoksi ja pitkäksi kaulaliinaksi.

Ajatus itsetehdystä villatakista on kuitenkin kummitellut mielessä jo pidemmän aikaa, ja nyt tuntui löytyvän myös passeli ohje. Kun takkia neuloo kaula-aukosta alaspäin, onnistuu sovittaminen jo varhaisessa vaiheessa. Myös englanninkielinen neuletermistö alkaa olla jo varsin hyvin hallussa, joten mummo päätti pistää puikoille Louise Top Down -villatakin.

Toinen eli ensimmäinen hiha tuli tosin neulottua kahteen kertaan, kiitos hassun ajatusvirheen ohjetta lukiessa. Se toinen hiha valmistunee huomenissa, ja sitten pääseekin jo napinläpien kimppuun.

Tänä vuonna mummo aikoo toivottaa syksyn tervetulleeksi itsetehty villatakki niskassa!

Vielä yksi kerros!

Dill tee -toppi edistyy mukavaa vauhtia. Näinä heinäkuun viimeisinä päivinä kelpaa keskittyä puuvillaneulomuksiin, Maasälpä-huivia ehtii neuloa myöhemmin.

Dill Tee

Mummo haaveili koko kevään We Are Knitters -setistä, siis ohjeista ja tarvikkeista somaan neulepuseroon. Viime viikolla nettiä selatessa silmiin osui alennuskoodi, ja kappas vaan, All the Happiness in a Kit -paketti oli pian matkalla Espanjasta kohti Suomea. 

Tänään se saapui, ja on juuri niin ihana kuin kuvien perusteella saattoi odottaakin. Kauniit, puiset puikot ja pehmeää puuvillalankaa. Niistä syntyy Dill Tee -toppi.

Yleensä mummo on tosi laiska neulomaan mallitilkkuja, mutta tänään iski tarmonpuuska. Mallitilkku syntyi helmineuleesta, jonka lisäksi toppiin tulee joustinneuletta ja sileää neuletta.

Portugalin ihanin lankakauppa

  

 

 

 

 

Lissabonin reissun kohokohtiin lukeutuu ehdottomasti visiitti lanka- ja kangaskauppa Retrosariaan. Sen löytäminen tosin vaati hieman suunnistus- ja päättelytaitoja, mutta lopulta osuimme oikeaan rappukäytävään. Retrosaria on toisessa kerroksessa (tai kolmannessa, laskutavasta riippuen) osoitteessa Rua do Loreto 61, eikä kadulla ollut lainkaan opaskylttejä, vasta rapussa. Oikean rapun tunnistamisessa auttoivat värikkäät postilaatikot, joista olin nähnyt kuvan etukäteen. Ylös kerroksiin kiivettyään piti vielä soittaa ovikelloa, ja sitten oltiin perillä - lissabonilaisessa lankataivaassa.

Itse myymälä oli yhden huoneen kokoinen. Ei kovin iso siis, mutta kodikas, ja langat oli aseteltu kauniisti esille. Olin jo ennen reissua tutkinut netissä Retrosarian valikoimaa, ja ajatuksena oli ostaa nimenomaan portugalilaista lankaa. Tarjolla olisi ollut hyvät valikoimat myös mm. Noroa ja Debbie Blissiä, mutta niitä saa hankittua lähempää kotia.

Etukäteisgooglettelun perusteella paikallisista langoista kiinnosti eritoten Cobertor, mutta se osoittautui omiin tarpeisiini turhan karkeaksi. Lopulta päädyin kolmeen eriväriseen kerään Beiroaa. Niistä riittänee mainiosti kaksiinkin kirjoneulelapasiin, ja neuloessa on mukava muistella Lissabonin kauniita kaakelitaloja, aurinkoa ja lämpöä.

Kaupan haastava sijainti toi muuten mieleen ensivisiitin Tallinnan Karnaluksiin, sinnekään ei näkynyt opasteita talon ulkopuolella. Sittemmin tosin selvisi, että olin tallustellut ensimmäiset kerrat sisään takapihan kautta. Karnaluks-rakennuksen pääovella olisi ollut isot kyltit...

Ps. Kuvat otti pappa, ja tämä taitaa muutes olla ihka ensimmäinen postaus, jonka kuvissa mummo vilahtaa itse!

Puikoilla

 

Viime viikolla kului kolme päivää Tallinnassa. Ihana reissu, etenkin kun säätiedote ennusti pelkkää vesisadetta, mutta olikin aurinkoista. Heti ekana reissupäivänä piti tietty suunnata Tallinnan vakkarikohde Karnaluksiin. Ostoslistalla oli kolmet pyöröpuikot, mutta mukaan tarttui myös lankaa.

En voinut vastustaa Rowanin Felted Tweed -lankaa, neljässä kerässä pitäisi olla juuri passelisti materiaalia uuteen huiviin. Valitsin sävyt Camel (157) ja Carbon (159). Malliksi puolestaan valikoitui Maasälpä Veera Välimäen ältsin inspiroivasta Huivileikki-kirjasta.

Ps. Tämä on henkisen mummon 300 postaus. Taidanpa keittää kahvit sen kunniaksi!

vyyhti VS kerä

Voihan lankavyyhti! Langan keriminen vyyhdistä kerälle on mukavaa mutta viitseliäisyyttä vaativaa puuhaa. Onneksi on kotona apukädet, yksin saisi tehdä melkoiset viritelmät - tai sitten pitäisi hankkia avuksi vyyhdinpuut eli sirkansääret eli kerinpuut eli kerinlehdet. Välineellä on monta nimeä!

Maailman paras läksiäislahja

Mummo on tosiaan ryhtynyt yrittäjäksi. Läksiäisiä vanhasta työpaikasta juhlittiin viime viikolla, ja voi huh, miten huikean läksiäislahjan työkaverit olivat hankkineet: kotimaisen Tukuwoolin villalankaa suoraan Lankakauppa Kerästä Tampereella.

Lämpimiä ajatuksia myös Kerän ihanalle Jonnalle, jonka mummo tietää olevan lankavalintojen takana!

Darth Vaderin valvonnassa

Olohuoneen hyllyssä, peräti kahden Darth Vaderin valvovien silmien alla, on mummon kirja-aarteita. Ihanimmat käsityökirjat on kiva kerätä omaan hyllyyn, ahkerassa selauksessa ovat olleet etenkin Jonna Hietalan Kerällä ja Molla Millsin Virkkuri. Kumpaisestakin kirjasta on jo testattu paria ohjetta.

Pian kirjat saavat kaverikseen Veera Välimäen Huivileikin, sähköpostilaatikossa odotti tänään tieto, että teos on postitettu mummolle nettikaupasta. Ennen tilaamista mummo ennätti käydä selaamassa Huivileikkiä kirjakaupassa ja ihaili myös muutamaa kirjan ohjetta Ravelryssä. Ainakin Harmaa ja liila -huiviin olisi jo langat valmiina.

Valittujen palojen Suuri käsityökirja oli puolestaan viime joulun paras lahja. Kirja on vuodelta 1985 ja varsinaisten ohjeiden sijaan siinä opetetaan erilaisia tekniikoita, kirjontaa, pistoja, pitsejä...

Kirjojen ohella hyllyn sisältöön kuuluu muutakin tärkeää. Darth Vader -avaimenperän ja -yövalon lisäksi hyllyssä on mm. Niiskuneiti-säästölipas ja muutama pieni muovihahmo mummon lapsuudesta. 

Eteisessä puolestaan nököttää tämä itä-eurooppalainen postimies. Hahmon tarkempaa alkuperää mummo ei tiedä, mutta se tarttui matkaan bratislavalaisesta tavaratalosta Slovakiasta.

Herra Postimies kuuluu ehdottomasti kategoriaan täysin turhaa ja aivan ihanaa, kuten Aamukahvilla-blogin Henriikka vastaavia turhakkeita kuvaili!