Värityskirja ja muita bongauksia

Aika kiitää taas sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Viime yönä vaihtui marraskuuksi, ja sehän meinaa sitä, että ensi kuussa on joulu. Jösses sentään! Ikkunalaudalla nököttää jo muutama tuikkulyhty, ja keittiön ikkunaan on suunnitteilla jouluvalot. Ja glögiä, sitä voisi ehdottomasti jo lisätä kauppalistalle...

Ihan ekana voisi kuitenkin vaihtaa ikkunaan talviverhot. Mummon uusin kangashankinta on Maija Louekarin Kimpassa-kuosi, jossa toistuu Marimekon ja Kiasman viimevuotisen yhteisnäyttelyn ilme. Kangasta oli pakan verran jäljellä Marimekon ystävämyynneissä Herttoniemessä, mummo nappasi siitä mukaansa kolme metriä.

Nyt pitäisi osata enää päättää, pistäisikö ikkunaan viime vuoden tapaan Kaunis kauris -verhon, vai ompelisiko uuden verhon Kimpassa-kankaasta...

 

Marimekon ystävämyynnin lisäksi mummo on pistäytynyt myös Helsingin Kirjamessuilla. Sieltä tuli hankittua jo muutama joululahjakirja sekä jokunen uusi opus omaan kirjahyllyyn. 

 

Yksi hankinnoista on Mira Malliuksen mainio värityskirja Syksystä syksyyn. Suurin osa aikuisille suunnatuista värityskirjoista on ollut mummon mielestä sanalla sanoen rumia, tämä on toista maata. Kirjaa (tai oikeastaan vihkosta) myy ainakin Putinki.

Netti tulvii reseptejä, mutta ei voita keittokirjan selailua. Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege!-kasviskeittokirja oli keikkunut toivelistalla jo pitkään, nyt se lähti mummon matkaan mukavan messutarjouksen siivittämänä.

Saas nähdä, tuleeko tästä kirjasta kokkailun myötä yhtä rakas kuin Saara Törmän somasta ja aika kotikutoisestakin Keittokomero ja huone -keittokirjasta. Sen mummo hankki ihan 2000-luvun alussa VR:n makasiinien Ruohonjuuri-myymälästä, joten kirjaan sisältyy ihan erityistä tunnearvoa. Siis sen lisäksi, että kirjasta on tullut kok(l)attua vuosien mittaan jokainen resepti. 

Aikaansa edellä

Mummo ei keittiöönsä mitä tahansa pyyhkeitä kelpuuta. Kestosuosikki on Saanan ja Ollin Kauppareissu-mallistosta, liinavaatekaapissa nököttää myös useampi Marimekon keittiöpyyhe. Kaikkein eniten on kuitenkin Kaunisteen pyyhkeitä, eikä mummo voinut vastustaa merkin uutta 2016-vuosipyyhettä.

Huippujuttu, että nykyään on tarjolla ihania kuoseja ja printtejä - mummon lapsuudenkodissa miltei kaikki keittiöpyyhkeet olivat ruudullisia. 

Vuosipyyhkeen design on Marika Maijalan suunnittelema, ja värimaailma natsasi mummon keittiöön niin hyvin, että pyyhe pääsi käyttöön heti, vaikka vuodenvaihteeseen onkin vielä aikaa. 

Pikkukaloja!

Nämä somat pussukat saapuivat mummon luokse Barcelonasta. Alun perin Instagramissa vastaan tullut Don Fisher teki tuotteineen heti lähtemättömän vaikutuksen - ja toi mukanaan hirmuisen valinnanvaikeuden. Lopulta mummo valitsi tämän kalakolmikon värittämään arkeaan.

Etenkin meikkipussi kaipasikin jo päivitystä, ja pikkuruisin kala saa syödäkseen mummo avaimet. Eipä tartte enää varoa, että avaimet naarmuttaisivat laukussa esimerkiksi puhelimen näyttöä! Eilen tuli jo testattua kalapussukoita käytännössä, täytyy tunnustaa, että hymyilytti tavallistakin enemmän, kun tallusteli keskustassa kala kainalossa.

Uuden pyörän hurmos

Mummolla on uusi ihana polkupyörä! Monta vuotta kului jopolla polkien, ensi punaisella Jessie-nimisellä, sen jouduttua silloisessa kotipihassa varkaiden kynsiin matka on taittunut vihreällä Olivialla. Ajatuksissa on vilahdellut kuitenkin aina välillä isompi, sellainen "ihan oikea" polkupyörä, ja tänä kesänä mummo päätti toteuttaa monivuotisen haaveensa.

Pyörän valinta olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Haaveissa oli klassinen naistenpyörä, eikä vaihteistakaan olisi haittaa. Kouluaikoina tuli ajeltua vuosikausia Pyrkijä-merkkisellä mummopyörällä, nyt mummo halusi jotain samankaltaista eli isorunkoisen pyörän. Ja ehdottomasti sellaisen, jossa on tarakka ja lokasuojat.

Lopulta jäljellä oli kaksi merkkivaihtoehtoa, Creme ja Pelago, ja valinta osui ensimmäiseen. Turkoosi Holymoly-mallinen pyörä saapui heinäkuun alussa, pappa kokosi sen mummolle. Ensimmäiset pyöräretket ovat jo takana, ja uusi pyörä kulkee muutes ältsin hyvin. Kyseessä on mummon ensimmäinen vaihdepyörä sitten 1990-luvun. Huh! Tekisi mieli vaan polkea kaikkialle.

Vihreä Olivia-jopokin nököttää vielä kellarissa, ja hyvä niin - nyt on varapyörä kesävieraiden poljettavaksi!

Young at heart

Hupsista, kesäkuu hurahti ilman postauksen postausta. Mummo ei kuitenkaan ota asiasta stressiä, nyt tuntui taas siltä, että oli aika päivittää blogia. Alkukesä kului hyvin pitkälti työn merkeissä, ja ältsin mukava niin. Yrittäjänä saa olla onnellinen, että tekemistä ja toimeksiantoja piisaa.

Kesäkuun ohjelmaan mahtuivat myös muutamat festivaalit (Sideways ja Provinssirock), yksi valmistunut kaulahuivi (asustaa nykyään meidän sohvalla, koska toimii myös torkkupeittona), syntymäpäiväjuhlat (mummo täytti 33 vuotta), runsaasti kahvinjuontia ja useampikin torivisiitti (Hakaniemen tori on paras).

Tilkkanen lomaakin on nyt heinäkuussa luvassa, ja matkasuunnitelmia peräti kaksin kappalein. Ensin Tallinna, missä tulee varmasti ainakin herkuteltua ihanissa ravintoloissa ja täydennettyä puikkovalikoimaa Karnaluksissa, sitten Lissabon.

Reissujen välillä puolestaan on ihaninta notkua ihan vaan kotikulmilla. Tänään mummo suuntasi vielä illan päälle lähikallioille uudet prinsessatennarit jalassa. Vansin ja Disneyn yhteismallisto on nimeltään Young at heart - juuri sopiva henkiselle mummolle siis, sillä ikähän on vain numeroita!

Ikkunapyykkiä!

Ikkunanpesu kuuluu kevääseen siinä missä rusinat pullapitkoon. Nyt kelpaa tähystää pihalle!

Parvekekausi on avattu!

  

Luonto vihertää jo ihanasti, ja niin alkaa vihertää myös meidän parveke! Kauden ensimmäinen kukkaostos oli kassillinen orvokkeja. Hakaniemen torilla oli suorastaan runsauden pulaa kauniista kukista, mutta pelargoniat pääsevät parvekelaatikkoon hieman myöhemmin. Amppelikukka sen sijaan on vasta mietinnässä, suurin osa valmiista amppeleista kun a) turhan isoja, b) muovisia ja c) aika rumia!

Astia orvokeille oli jo valmiina, emalikippo löytyi joulun aikaan kirpputorilta. Neljä orvokkinökköstä täyttivät astian juuri sopivasti. 

Hakaniemen hallista mukaan puolestaan tarttui tämä herkullinen viineri. Oli mukavaa mutustaa se auringon paisteessa istutuspuuhien päätteeksi.

Villahousupyykkiä

 

Mummolla on piisannut työkiireitä - ja hyvä niin, yrittäjyys on lähtenyt mukavasti käyntiin. Aikaa on kulunut myös kotona puuhasteluun. Villahousut kestivät mainiosti pesukoneen hienopesuohjelman, nyt on ne kiva pakata puhtaina kesäsäilöön.

Ja vaikka kalenteri olisi miten täynnä, niin aina on aikaa kahvittelulle.

Kalenterimerkintöjä

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että puhelimen kalenteri on näppärä, muttei vedä vertoja paperikalenterille. Jo monena vuonna mummo on luottanut Lahden ammattikorkeakoulun valokuvausopiskelijoihin. Muotoilu- ja taideinstituutin valokuvauksen 2. vuosikurssin opiskelijat ovat koonneet i-ha-ni-a kalentereita!

Vuoden 2015 kalenterin nimi on Yhdessä - ja heti ensimmäisellä sivulla se kiteytetäänkin: "Kaikki alkaa ystävyydestä." Mummo komppaa. Toivottavasti kalenteriprojekti kuuluu toisen vuosikurssin opintoihin vielä pitkälle tulevaisuuteen.

Pannu kuumana

Mummolla on uusi suosikkikahvi, tai oikeastaan kahvipaahtimo! Helsinkiläisen Kaffa Roasteryn paahtimo sijaitsee Punavuoressa, ja voi mitä ihania kahvisekoituksia siellä tehdäänkään. Etenkin Tauko on sekoitus juuri henkisen mummon makuun, voittaa juhlamokat ja tummatpresidentit 6-0.

Aiemmin mummo osti aina suodatinjauhatusta, mutta papujen jauhamisessa on oma viehätyksensä. Vuosikymmeniä vanha kahvimylly toimii vielä moitteetta, tosin sen käyttö vaatii hivenen hauista.

Mummon ja papan keittiössä on viime kesästä lähtien majaillut valkoinen Moccamaster. Muuton yhteydessä tehtiin keittiöremontti, eikä uuten kotiin kelpuutettu mitä tahansa keitintä. Aiemman kodin keittiöhän oli sen verran pikkuruinen, ettei kahvinkeittimelle oikein ollut sijaan. Siispä mummo joikin useamman vuoden ajan kotioloissa ainoastaan murukahvia ja harvakseltaan myös mutteripannukahvia.

Kesällä kuluikin useita iltoja kahvinkeittimiä googlaillessa. Loppujen lopuksi keitin löytyi kesälomareissulla Mikkelin Gigantin hyllystä - tuollaista valkeaa mallia ei näkynyt Moccamasterin omilla nettisivuilla lainkaan. Mutta kohtaaminen siellä hyllyjen välissä, se oli rakkautta ensi silmäyksellä, ja ostopäätös oli sillä selvä.

Kahvipöydässä

 

Parasta juuri nyt: tulppaanit, auringon valo ja kaunis kattaus!

Kuin sardiinit purkissa

Ruokakaupat lukeutuvat mummon suosikkipaikkoihin. Etenkin säilyketölkkiosastolla voi kohdata aarteita. Yleensä parhaat etiketit bongaa ulkomailla, mutta nämä somat sardiinipurkit tulivat vastaan Postitalon uudessa K-marketissa.

Tea or coffee?

Mummo on aina ollut suuri jääkaappimagneettien ystävä. Aiemman kodin jääkaapinovesta näkyi tuskin vilaustakaan, ovi oli suorastaan kuorrutettu erilaisin muistoin, magneetein ja kortein. Nykyisen kodin keittiötä koristaa ainoastaan nämä kuvassa olevat kaksi magneettia. Mummo on kiinnittänyt ne mikroon, sillä nykyinen jääkaappi on ihana ihan sellaisenaan. Kyseessä on mintunvihreä Smeg - jääkaappi, josta mummo oli ensin vuosikausia haaveillut!

Muistoja peltirasiassa

Mummon muutto lähestyy, pakkaaaminen on jo aloitettu. Jääkaapinovin oli kuorrutettu postikorteilla, nyt ne ovat kaikki tallessa peltirasiassa. Uuteen kotiin tulee uusi jääkaappi, joka ei kortteja ja magneetteja kaipaa, joten muistot pysyköön rasian sisällä.

Mutta voi apua, miten alastomalta vanhan kodin jääkaappi nyt näyttääkään!

Takkilangat koossa

Jos takki ei ole suuren suuri, niin se syntyy neljästä lankakerästä. Mummon lähipiiriin syntyy syksyllä useampinkin vauva, niille on kivaa neuloa nuttuja!

Kolme kaverin seurassa

Parasta juuri nyt: 3 Kaverin jäätelö!

Levykaupoilla

Lankakauppojen ohella myös levykaupat ovat mummon heikko kohta. Ja kyllä, kassissa on juuri se ilmeisen "muodikas" uutuuslevy eli Pepe Willbergin Pepe & Saimaa.

Lounastunnilla

Eilisilta kului uuden kotin keittiötä suunnitellessa, puuhaa ei malttanyt keskeyttää edes siksi pieneksi toviksi, että olisi päivittänyt blogin. Vaan nyt tulee kuulumisia eiliseltä lounastunnilta. Hirmuhyvää lohisoppaa Hietalahden hallissa, matkalla sinne mummo kohtasi Koffin hevoset. Jes!

Suunnitteilla

Mummon torkkupeittoprojekti etenee pikkuhiljaa. Oli suorastaan pakko ommella jo osa tilkuista kiinni toisiinsa - peitosta tulee ältsin soma. Peittoa neuloessa on ehtinyt tehdä myös ajatustyötä: aatokset ovat tiuhaan asuntoasioissa, mummo ja pappa muuttavat pian uuteen kotiin! Pitkään kohonnut asuntokuume kukistui ainoastaan käytännön toimilla, kaupat tehdään reilun viikon kuluttua. 

Samalla mummo pistää rakkaan puutalokotinsa myyntiin hivenen haikein mutta silti innokkain mielin. Lisäneliöt tulevat tarpeeseen, ja aika aikaa kutakin. 

Kevätpörriäinen

Mummo pääsi lukemaan kevään ykkösjulkaisua!