Sujuvaa kaupunkiliikennettä!

Marimekon muutaman viikon takaisista ystävämyynneistä löytyi verhokankaan lisäksi myös materiaalia uuteen matkakorttikoteloon. Etsinnässä oli napakka ja värikäs kangas, ja tällainen ei-niin-perinteinen kukkakuosi täytti kriteerit hienosti. Kuosin nimi on harmillisesti hukassa, mutta ehkä se vielä löytyy...

Kuosi itsessään oli jo mukavan räiskyvä, mutten malttanut olla koristelematta sitä vielä tilkkasen lisää. Ennen ompelukoneen esiinottoa kirjailin kankaaseen käsin pieniä "tehosteita". Koklasin kuvioihin myös hiljattain hankkimaani heijastinlankaa, mutta se oli turhan paksua, eikä asettunut tasaisesti. Niinpä vaihdoin nopsasti takaisin tavalliseen lankaan, ja hoidin loput kirjailut sellaisella.

Jotain heijastavaa kotelo kuitenkin kaipasi, joten kaivoin kaapista heijastinnauhaa. Sen sai ommeltua näppärästi kiinni koteloon - nyt kelpaa odottaa bussia myös loppuvuoden pimeydessä!

Matkakortin uusi koti

 

HSL:n matkakortti kulkee mummon mukana joka päivä. Iltaisin alkaa olla jo niin pimeää, että matkakortti saakoon uuden heijastinnauhaa sisältävän kotelon! Sitä varten mummo kartoitti tarvikevarastoaan, vastaan tuli kaikenlaista somaa...

Suoraa vai siksakkia?

 

Mummo toteutti perjantaina pitkäaikaisen haaveensa ja osti elämänsä ensimmäisen ompelukoneen. Sopivan koneen tarjosi ompelukoneliike MP-Tikki Helsingin Malmilla. Kone kotiutui perjantaina ja tositoimien aika koitti tänään sunnuntaina. 

To do -listan kärjessä oli suojapussi koneelle. Ompelukoneen mukana tuli varmastikin ihan kelpo suojus, mutta se oli kokovalkoinen eli sanalla sanoen tylsä. Niinpä mummo poikkesi lauantaina Marimekon myymälässä vahakangasostoksilla.

Vaikka kone osoittautui helppokäyttöiseksi, tarvitsi ensimmäisen langan puolaamisen yhteydessä lukea kiltisti ohjekirjaa. Mummo halusi ehdottomasti mekaanisen koneen, ja päätyi kysyiseen Janome-merkkiseen koneeseen ystävänsä suosituksesta. Onneksi tuli myös vietettyä pari iltaa koneita googlaten, muuten olisi voinut mennä sormi suuhun siellä myymälässä. Ompelukoneliikkeen herra oli nimittäis melkoinen kauppamies!

 

Suojus oli sopiva aloitustyö, koska se valmistui nopsasti! Seuraavaksi ompeluprojektiksi mummo on kaavaillut pussukkaa valokuvaustarvikkeille. Vahakankaan lopuista voisi puolestaan ommella uuden meikkipussin, tai sitten siitä saisi soman syöttölapun lahjaksi kavereiden vauvalle. Hmmmm, tartteekin mitata, josko jämäpalasta piisaisi molempiiin...

Neula ja lankaa

Mummo järjesteli ompelulaatikkonsa. Samalla tuli päivitettyä listaus puikoista ja virkkuukoukuista. Se on tallessa kännykässä - listasta voi tiukoissa paikoissa (kuten Tallinnan Karnaluksissa) tarkistaa, minkä numeroisia puikkoja ja koukkuja omasta valikoimasta jo löytyy.

Ryijy!

Naapurin Heidi ehdotti mummolle viime viikolla ryijykurssille osallistumista. Ei tarvinnut kahta kertaa kysyä! 

Kurssi on hyvä askel kohti mummon haavetta, omin käsin ommeltua virityskuvaryijyä. 

 

Oikeastaan kaikkein haastavinta oli suunnittelutyö. 

Mutta sitäkään ei otettu liian vakavasti, välillä ehti hörppiä kahvia. 

Siitä se syntyy nukkalastan avulla.