31. heinäkuuta 2015

Vielä yksi kerros!


Dill tee -toppi edistyy mukavaa vauhtia. Näinä heinäkuun viimeisinä päivinä kelpaa keskittyä puuvillaneulomuksiin, Maasälpä-huivia ehtii neuloa myöhemmin.

30. heinäkuuta 2015

Dill Tee


Mummo haaveili koko kevään We Are Knitters -setistä, siis ohjeista ja tarvikkeista somaan neulepuseroon. Viime viikolla nettiä selatessa silmiin osui alennuskoodi, ja kappas vaan, All the Happiness in a Kit -paketti oli pian matkalla Espanjasta kohti Suomea. 

Tänään se saapui, ja on juuri niin ihana kuin kuvien perusteella saattoi odottaakin. Kauniit, puiset puikot ja pehmeää puuvillalankaa. Niistä syntyy Dill Tee -toppi.


Yleensä mummo on tosi laiska neulomaan mallitilkkuja, mutta tänään iski tarmonpuuska. Mallitilkku syntyi helmineuleesta, jonka lisäksi toppiin tulee joustinneuletta ja sileää neuletta.

29. heinäkuuta 2015

Kalajuttuja


Ulkomaanreissujen ohella mummo on ehtinyt myös mökkeillä Mikkelissä. Mökki on Puulan rannalla, ja aurinkoisena päivänä oli mukava käydä kokemassa katiskat. Kumpaisessakin polski monen monta ahventa, joista isoimmat napattiin talteen - ne päätyivät tuoreeltaan savustuspönttöön.

Savuahvenet olivat makoisia, mutta lohi on mummon suosikkikala. Uunilohi aurajuustolla on hurjan hyvää, ja sushimaailmassakin juuri lohinigirit ovat kaikkein parhaita. Lohi toimii myös kalakeitossa. Edellisestä kalasopan keittämisestä on kulunut suorastaan luvattoman pitkä aika, tartteekin korjata tilanne pian! 

Kaupan kalatiskillä tärppää aina, mutta mummo omaa myös varsin runsaasti kalastuskokemusta. Nuorempana tuli osallistuttua useampiinkin pilkkikisoihin, ja kotitaloustunnilla mummon käsi oli ensimmäisenä ylhäällä, kun tarvittiin vapaaehtoinen fileoimaan kala.

Eri kalojen tunnistaminen kuuluu ihan jo yleissivistykseen, ja jos haluaa ottaa muikut, silakat, ruutanat, säynävät ja kumppanit kunnolla haltuun, suosittelee mummo Sakke Yrjölän, Hannu Lehtosen ja Kari Nybergin kirjaa Suomen kalat. Miltei 300-sivuinen teos opettaa tunnistamaan kaikki vesistöjemme 71 vakituista kalalajia sekä satunnaiset vierailijat siihen päälle. Kustakin lajista on mukana hieno graafikko Sakke Yrjölän käsialaa oleva piirros.   

Tujakka tietokirja on ehkä enemmän aikuiseen makuun, mutta mummo aikoo tutkia teosta myös yhdessä kummilapsiensa kera.

Suomen kalat -kirja saatu blogin kautta.

Portugalin ihanin lankakauppa

  
 

 



Lissabonin reissun kohokohtiin lukeutuu ehdottomasti visiitti lanka- ja kangaskauppa Retrosariaan. Sen löytäminen tosin vaati hieman suunnistus- ja päättelytaitoja, mutta lopulta osuimme oikeaan rappukäytävään. Retrosaria on toisessa kerroksessa (tai kolmannessa, laskutavasta riippuen) osoitteessa Rua do Loreto 61, eikä kadulla ollut lainkaan opaskylttejä, vasta rapussa. Oikean rapun tunnistamisessa auttoivat värikkäät postilaatikot, joista olin nähnyt kuvan etukäteen. Ylös kerroksiin kiivettyään piti vielä soittaa ovikelloa, ja sitten oltiin perillä - lissabonilaisessa lankataivaassa.

Itse myymälä oli yhden huoneen kokoinen. Ei kovin iso siis, mutta kodikas, ja langat oli aseteltu kauniisti esille. Olin jo ennen reissua tutkinut netissä Retrosarian valikoimaa, ja ajatuksena oli ostaa nimenomaan portugalilaista lankaa. Tarjolla olisi ollut hyvät valikoimat myös mm. Noroa ja Debbie Blissiä, mutta niitä saa hankittua lähempää kotia.

Etukäteisgooglettelun perusteella paikallisista langoista kiinnosti eritoten Cobertor, mutta se osoittautui omiin tarpeisiini turhan karkeaksi. Lopulta päädyin kolmeen eriväriseen kerään Beiroaa. Niistä riittänee mainiosti kaksiinkin kirjoneulelapasiin, ja neuloessa on mukava muistella Lissabonin kauniita kaakelitaloja, aurinkoa ja lämpöä.

Kaupan haastava sijainti toi muuten mieleen ensivisiitin Tallinnan Karnaluksiin, sinnekään ei näkynyt opasteita talon ulkopuolella. Sittemmin tosin selvisi, että olin tallustellut ensimmäiset kerrat sisään takapihan kautta. Karnaluks-rakennuksen pääovella olisi ollut isot kyltit...

Ps. Kuvat otti pappa, ja tämä taitaa muutes olla ihka ensimmäinen postaus, jonka kuvissa mummo vilahtaa itse!

28. heinäkuuta 2015

Ylös ja alas Lissabonin kujia


Mummo ja pappa viettivät muutaman päivän aurinkoisessa ja lämpöisessä Lissabonissa. Vaikka hiekkarantaakin olisi ollut tarjolla pienen matkan päässä, kuluivat lomapäivät kaupungin katuja ja kujia tallatessa. Huh, miten mäkinen kaupunki Lissabon onkaan! 



Onneksi saattoi pysähtyä istuskelemaan aina kun siltä tuntui, juomat olivat mukavan edullisia (ja viileitä). Tämä koppimopo juomineen nökötti Jardim Botânico da Universidade de Lisboa -puutarhan laidalla. 

Vastaan tuli myös ihania ruokapaikkoja, etenkin hampurilaispaikka A Cultura do Hamburguer (alkuruoaksi sai taivaallisen juustolautasen) ja tapasbaari Bebedouro olivat mummon makuun.


   
Kahvia reissussa tuli juotua yllättävän vähän (mikä siinä muutes onkin, että hotelliaamiaisilla kahvi on lähtökohtaisesti kamalaa?). Lämpömittari keikkui hellelukemissa, joten parhaiten maistui jääkahvi. Fábrica Coffee Roasters -kahvila teki niin lähtemättömän vaikutuksen, että sieltä ostettiin papuja myös kotiin.





Vaikka rannalle asti ei päästykään, niin reissuun sisältyi kuitenkin pieni junamatka. Sen kohteena oli Belem, minne matkattiin pastel de Belém -leivosten perässä. Pastéis de Belém -kahvilassa on valmistettu kuuluisia vaniljaleivoksia vuodesta 1837. Noin euron hintainen leivos oli suussasulava, etenkin kun sen pinnalle ripotteli ensin hieman kanelia ja tomusokeria.

Leivosten resepti on salainen, joten muualla Lissabonissa myydän kopioita, jotka kulkevat nimellä pastel de nata. Varmasti makoisia nekin.

15. heinäkuuta 2015

Kippis!


Oma pullo mummolle ja oma pullo papalle! Eihän näitä somaetikettisiä olutpulloja yksinkertaisesti voinut vastustaa. Kyseessä on virolaisen Óllenaut-panimon IPA-oluet, papalle ruista, mummolle vehnää.

14. heinäkuuta 2015

Puikoilla






Viime viikolla kului kolme päivää Tallinnassa. Ihana reissu, etenkin kun säätiedote ennusti pelkkää vesisadetta, mutta olikin aurinkoista. Heti ekana reissupäivänä piti tietty suunnata Tallinnan vakkarikohde Karnaluksiin. Ostoslistalla oli kolmet pyöröpuikot, mutta mukaan tarttui myös lankaa.

En voinut vastustaa Rowanin Felted Tweed -lankaa, neljässä kerässä pitäisi olla juuri passelisti materiaalia uuteen huiviin. Valitsin sävyt Camel (157) ja Carbon (159). Malliksi puolestaan valikoitui Maasälpä Veera Välimäen ältsin inspiroivasta Huivileikki-kirjasta.

Ps. Tämä on henkisen mummon 300 postaus. Taidanpa keittää kahvit sen kunniaksi!

12. heinäkuuta 2015

Uuden pyörän hurmos




Mummolla on uusi ihana polkupyörä! Monta vuotta kului jopolla polkien, ensi punaisella Jessie-nimisellä, sen jouduttua silloisessa kotipihassa varkaiden kynsiin matka on taittunut vihreällä Olivialla. Ajatuksissa on vilahdellut kuitenkin aina välillä isompi, sellainen "ihan oikea" polkupyörä, ja tänä kesänä mummo päätti toteuttaa monivuotisen haaveensa.

Pyörän valinta olikin sitten helpommin sanottu kuin tehty. Haaveissa oli klassinen naistenpyörä, eikä vaihteistakaan olisi haittaa. Kouluaikoina tuli ajeltua vuosikausia Pyrkijä-merkkisellä mummopyörällä, nyt mummo halusi jotain samankaltaista eli isorunkoisen pyörän. Ja ehdottomasti sellaisen, jossa on tarakka ja lokasuojat.

Lopulta jäljellä oli kaksi merkkivaihtoehtoa, Creme ja Pelago, ja valinta osui ensimmäiseen. Turkoosi Holymoly-mallinen pyörä saapui heinäkuun alussa, pappa kokosi sen mummolle. Ensimmäiset pyöräretket ovat jo takana, ja uusi pyörä kulkee muutes ältsin hyvin. Kyseessä on mummon ensimmäinen vaihdepyörä sitten 1990-luvun. Huh! Tekisi mieli vaan polkea kaikkialle.

Vihreä Olivia-jopokin nököttää vielä kellarissa, ja hyvä niin - nyt on varapyörä kesävieraiden poljettavaksi!

1. heinäkuuta 2015

Young at heart



Hupsista, kesäkuu hurahti ilman postauksen postausta. Mummo ei kuitenkaan ota asiasta stressiä, nyt tuntui taas siltä, että oli aika päivittää blogia. Alkukesä kului hyvin pitkälti työn merkeissä, ja ältsin mukava niin. Yrittäjänä saa olla onnellinen, että tekemistä ja toimeksiantoja piisaa.

Kesäkuun ohjelmaan mahtuivat myös muutamat festivaalit (Sideways ja Provinssirock), yksi valmistunut kaulahuivi (asustaa nykyään meidän sohvalla, koska toimii myös torkkupeittona), syntymäpäiväjuhlat (mummo täytti 33 vuotta), runsaasti kahvinjuontia ja useampikin torivisiitti (Hakaniemen tori on paras).

Tilkkanen lomaakin on nyt heinäkuussa luvassa, ja matkasuunnitelmia peräti kaksin kappalein. Ensin Tallinna, missä tulee varmasti ainakin herkuteltua ihanissa ravintoloissa ja täydennettyä puikkovalikoimaa Karnaluksissa, sitten Lissabon.

Reissujen välillä puolestaan on ihaninta notkua ihan vaan kotikulmilla. Tänään mummo suuntasi vielä illan päälle lähikallioille uudet prinsessatennarit jalassa. Vansin ja Disneyn yhteismallisto on nimeltään Young at heart - juuri sopiva henkiselle mummolle siis, sillä ikähän on vain numeroita!