Itse myymälä oli yhden huoneen kokoinen. Ei kovin iso siis, mutta kodikas, ja langat oli aseteltu kauniisti esille. Olin jo ennen reissua tutkinut netissä Retrosarian valikoimaa, ja ajatuksena oli ostaa nimenomaan portugalilaista lankaa. Tarjolla olisi ollut hyvät valikoimat myös mm. Noroa ja Debbie Blissiä, mutta niitä saa hankittua lähempää kotia.
Etukäteisgooglettelun perusteella paikallisista langoista kiinnosti eritoten Cobertor, mutta se osoittautui omiin tarpeisiini turhan karkeaksi. Lopulta päädyin kolmeen eriväriseen kerään Beiroaa. Niistä riittänee mainiosti kaksiinkin kirjoneulelapasiin, ja neuloessa on mukava muistella Lissabonin kauniita kaakelitaloja, aurinkoa ja lämpöä.
Kaupan haastava sijainti toi muuten mieleen ensivisiitin Tallinnan Karnaluksiin, sinnekään ei näkynyt opasteita talon ulkopuolella. Sittemmin tosin selvisi, että olin tallustellut ensimmäiset kerrat sisään takapihan kautta. Karnaluks-rakennuksen pääovella olisi ollut isot kyltit...
Ps. Kuvat otti pappa, ja tämä taitaa muutes olla ihka ensimmäinen postaus, jonka kuvissa mummo vilahtaa itse!
Kyllä nyt pätkii mulla pahasti, en muista olleeni matkassa... ;DDD
VastaaPoistaOonki jo kauan miettinny et miltä sä näytät. No, ihan henkiseltä mummolta!