Sujuvaa kaupunkiliikennettä!

Marimekon muutaman viikon takaisista ystävämyynneistä löytyi verhokankaan lisäksi myös materiaalia uuteen matkakorttikoteloon. Etsinnässä oli napakka ja värikäs kangas, ja tällainen ei-niin-perinteinen kukkakuosi täytti kriteerit hienosti. Kuosin nimi on harmillisesti hukassa, mutta ehkä se vielä löytyy...

Kuosi itsessään oli jo mukavan räiskyvä, mutten malttanut olla koristelematta sitä vielä tilkkasen lisää. Ennen ompelukoneen esiinottoa kirjailin kankaaseen käsin pieniä "tehosteita". Koklasin kuvioihin myös hiljattain hankkimaani heijastinlankaa, mutta se oli turhan paksua, eikä asettunut tasaisesti. Niinpä vaihdoin nopsasti takaisin tavalliseen lankaan, ja hoidin loput kirjailut sellaisella.

Jotain heijastavaa kotelo kuitenkin kaipasi, joten kaivoin kaapista heijastinnauhaa. Sen sai ommeltua näppärästi kiinni koteloon - nyt kelpaa odottaa bussia myös loppuvuoden pimeydessä!

Kirjontakuumetta

Mummo bongasi kirjakaupan alennusmyynnistä aarteen, nimittäin Karin Holmbergin Kirjo ja korista pientä ja suurta -kirjan (linkki vie Adlibriksen sivuille, sielläkään hinta ei ole hullumpi). Kirjontavuosi 2015 kelpasi korkata pyykkipojalla, joka saa vielä seurakseen muutaman sanan. Ne mummo ajatteli napata Pariisin kevään Pyykkipäivä-biisistä.

Kirjassa on esillä valmiita malleja, mutta opuksen paras anti on ehdottomasti inspiraatio. Suunnitteilla on omia kuvioita ja tekstejä, ja niitä silmällä pitäen tartti tiettykin inventoida oma lankavalikoima.