27. tammikuuta 2016

Uuden tekniikan äärellä


Eteisessä on jo pitkään napottanut vaalea lapaspari. En ole ihan varma sen alkuperästä tai tekijästä, mutta lapaset on tehty neulakinnastekniikalla. Neulos on tiheää ja siten tosi lämmmintä - ja samalla suurinpiirtein mahdotonta purkaa! 


Tekniikka on tuhansia vuosia vanha, mutta silti itselleni vielä tuntematon. Ulkonäön puolesta tunnistan kyllä tekniikkalla tehdyt lapaset ja muut, mutta itse tekotapa on iso kysymysmerkki. Vaan nyt asiaan on tulossa muutos, kiitos Yhdellä neulalla -kirjan.

Vielä en ole juurikaan ennättänyt selailua pidemmälle, mutta lupaavalta vaikuttaa. Kirja sisältää selkeät kuvalliset ohjeet sekä mielenkiintoista tekniikan historiaa -  se osuus on jo tarkasti luettu.

Aion aloittaa nimenomaan lapasista, ja ainakin ensimmäiset saavat olla yksiväriset. Se lienee kaikkein helpointa, sillä haasteita on varppina alkuun luvassa.


Ja ettei unohtuisi, tärkeä väline tässä tekniikassa on se itse neula. Perinteiset materiaalit ovat puu, luu ja sarvi. Minä ostin itselleni puisen neulan, sellainen oli tarjolla Vihreän vyyhdin valikoimassa. Valitsin tietysti kauneimman löytämäni visakoivuisen yksilön, jokainen neula kun oli uniikki, sillä nämä eivät ole mitään tehdastuotantoa.

Mervi Pasasen Yhdellä Neulalla - Neulakinnastekniikka tutuksi -kirja saatu blogin kautta.

2 kommenttia:

  1. Mä niin kanssa haluaisin oppia tämän taidon. Yritin vähän mutta en saanut onnistumaan. Tosin mulla ei ollut oikeanlaista neulaakaan.

    VastaaPoista
  2. Tsemppiä opetteluun! Ja ensin välineet kuntoon tietty ;)

    VastaaPoista