Uuden tekniikan äärellä

Eteisessä on jo pitkään napottanut vaalea lapaspari. En ole ihan varma sen alkuperästä tai tekijästä, mutta lapaset on tehty neulakinnastekniikalla. Neulos on tiheää ja siten tosi lämmmintä - ja samalla suurinpiirtein mahdotonta purkaa! 

Tekniikka on tuhansia vuosia vanha, mutta silti itselleni vielä tuntematon. Ulkonäön puolesta tunnistan kyllä tekniikkalla tehdyt lapaset ja muut, mutta itse tekotapa on iso kysymysmerkki. Vaan nyt asiaan on tulossa muutos, kiitos Yhdellä neulalla -kirjan.

Vielä en ole juurikaan ennättänyt selailua pidemmälle, mutta lupaavalta vaikuttaa. Kirja sisältää selkeät kuvalliset ohjeet sekä mielenkiintoista tekniikan historiaa -  se osuus on jo tarkasti luettu.

Aion aloittaa nimenomaan lapasista, ja ainakin ensimmäiset saavat olla yksiväriset. Se lienee kaikkein helpointa, sillä haasteita on varppina alkuun luvassa.

Ja ettei unohtuisi, tärkeä väline tässä tekniikassa on se itse neula. Perinteiset materiaalit ovat puu, luu ja sarvi. Minä ostin itselleni puisen neulan, sellainen oli tarjolla Vihreän vyyhdin valikoimassa. Valitsin tietysti kauneimman löytämäni visakoivuisen yksilön, jokainen neula kun oli uniikki, sillä nämä eivät ole mitään tehdastuotantoa.

Mervi Pasasen Yhdellä Neulalla - Neulakinnastekniikka tutuksi -kirja saatu blogin kautta.

Burgereilla

 

 

 

Ystävät kysyivät viikonloppuna mukaansa maistamaan Kämp Brasserien hampurilaisia. Eihän moisesta voinut kieltäytyä, etenkin kun paikka voitti viime keväänä Nytin burgeritestin. Ystäville Kämp Burgerit, minulle kasvisversio. Siinä pihvin virkaa toimitti portobellosieni - ja hyvin toimittikin.

Taidanpa vierailla paikassa toistekin, makoisa ruoan lisäksi ilta oli ihana irtiotto arjesta. Onneksi ruokatilaus oli tiedossa etukäteen, valinnan vaikeus iski nimittäin päälle alkucocktailien kohdalla. Valinta osui nappiin, mutta juoman nimi unohtui. Kyseessä oli kuitenkin jonkun sortin martini.

On siinä vaan vissi ero, että tilaako ensin alkudrinkin ja sitten jotain ihanaa ruokaa vai meneekö vain arkisesti bisselle ja burgerille. Seuraavan kerran aion hemmotella itseäni ravintola Kolmos3ssa, se on meinaan vielä testaamatta!

Suosituksia

 

Työsuma iski takavasemmalta heti vuoden alkajaisiksi. Se on ehdottomasti positiivinen asia, yrittäjänä olen onnellinen kaikista asiakkuuksista, mutta samalla tilkkasen harmittaa, että bloggaaminen on jäänyt vallan hunningolle. Jokuseen kulttuuririentoon olen sentäs ehtinyt, yksi niistä on Raisa Omaheimon Läski-monologi Teatteri Takomossa. 

Esitys oli niin vahva ja vaikuttava, että lukeutunee varmasti vuoden parhaimpiin, vaikka mennäänkin vasta tammikuussa.  Esityksiä näyttäisi olevan 20. helmikuuta asti, tosin Tiketin sivut paljastivat kaikkien iltojen olevan loppuuvarattuja. Mutta jos saat lipun, mene katsomaan!

Yhtenä iltana puolestaan iski hurja salmiakkihimo! Voi sitä onnea kun löysin lähikaupasta Dragstereita - ja olivat vieläpä tarjouksessa. Huh, vahva suositus myös näille.

Mitalin arvoinen suoritus

Vuosi sitten näihin aikoihin elin jännittäviä hetkiä. Olin päättänyt irtisanoutua vakituisesta työpaikastani levy-yhtiön tiedottajana ja palata yrittäjäksi. Päätöstä olin haudutellut koko syksyn, mutta puntti tutisi silti h-hetken tullen.

Nyt vuotta myöhemmin voin todeta päätöksen olleen juuri oikea. Yrittäjyys on se oma juttu minulle, ja töitä on riittänyt mukavasti - valokuvaajana, toimittajana ja tiedottajana. Kaikkein eniten olen nauttinut repparikeikoista, joita teen iloisella yhden naisen (tai siis mummon) kokoonpanollani.

Onnistuneen yrittäjä-vuoden kunniaksi ostin itselleni Katariina Guthwertin tekemän yleisurhoollisuusmitalin. Hyvä minä, tästä kelpaa jatkaa kohti juuri alkaneen vuoden haasteita. Alkuvuodelle kalenterissa on jo monen monta merkintää, mutta mukaan mahtuu myös runsaasti tyhjiä sivuja. Juuri se on yksi yrittämisen parhaita puolia - kun sietää epävarmuutta, voi vastaan tulla hienoja seikkailuja ja tosi mielenkiintoisia toimeksiantoja!

Joululomalla tehtyä

Kirjavat kämmekkäät syntyivät portugalilaisesta Beiroa-langasta. Ilmaisen ohjeen saa ladattua täältä.

Tämän topin neulominen alkoi jo heinäkuussa. Etukappale valmistui nopsasti, mutta into lopahti takakappaleen puolivälin jälkeen. Ja sitten oikeastaan unohdin koko neulomuksen olemassaolon, kunnes joululoman kynnyksellä listailin keskeneräisiä töitä.

Nyt se on valmis, ja saatanpa tehdä toisenkin samalla ohjeella. Dill Tee on siitä mainio, että se valmistuu kokonaan pitkillä 5 mm:n puikoilla - siis myös pääntien ja hihojen osalta.

Kolme päivää lempparikaupungissa

Piipahdin alkuviikosta Kööpenhaminassa. Norwegian tarjosi todella edulliset lennot (about 30 euroa suunta), joten kelpasi ottaa pieni irtiotto arjesta. Ja tällä kertaa kirjaimellisesti arjesta, sillä reissupäivät olivat maanantai, tiistai ja keskiviikko. 

Kööpenhamina on tuttu kaupunki, tämä taisi olla jo seitsemäs kerta Tanskan pääkaupungissa. Ensimmäistä kertaa vierailin Köpiksessä lukiolaisena, ja sen jälkeen reissuja on kertynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Useimmiten lentäen, mutta olen matkannut Kööpenhaminaan myös pakettiautolla sekä purjehtimalla.

Välimatkat ovat lyhyitä, joten keskustassa ja sen tuntumassa on helppo edetä jalan. Kolmessa päivässä ehti ottaa kymmeniätuhansia askeleita, auringonpaisteessa kelpasi tallustella. (Edellisellä joulukuisella Köpis-reissulla satoi viistoräntää 24/7.)

 

Tiistaina teimme retken Louisianaan. Modernin taiteen museo sijaitsee Humlebækissä noin 40 minuutin junamatkan päässä Kööpenhaminasta. Meno-paluu-lipun sekä sisäänpääsyn Louisianaan sai muutes varsin mukavalla diilillä Kööpenhaminen rautatieasemalta yhteishintaan 200 Tanskan kruunua.  

Louisianassa on 24.1.2016 asti esillä japanilaistaitelija Yayoi Kusaman retrospektiivi. Edellisellä visiitilläni vuonna 2013 Louisianassa oli Yoko Ono -retrospektiivi. Huikeita molemmat.

 

 

Museopäivän lisäksi reissuun kuului kiireetöntä kuljeskelua ympäri kaupunkia sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa skippasimme ikisuosikkini RizRazin, ja testasimme muun muassa paljon kehuja keränneen Mother-ravintolan Meatpacking Districtillä. Kannatti testata, paikka oli kaikkien kehujen arvoinen.

Koska tämän vuoden reissujeni teemana on ollut etsiä lankakauppa ja ostaa paikallista lankaa, niin marssimme toki jo aiemmalta Köpis-visiitiltä tuttuun paikkaan. Sympaattisen Sommerfuglen-lankakaupan hyllyillä nökötti todella laaja väriskaala tanskalaisia Isager Tvinni -lankoja, lopulta osasin päättää, mitä ostaisin (no okei, reissukaverini vähän avitti valinnassa). Samalla myös vähän naurattaa, että edellisessä postauksessa mainitsemani ei lisää lankaa -ajatus ei sitten kovin montaa päivää kestänyt...

Neulomusten suunnittelua

Olisi niin monta kivaa neuletyötä tarjolla, etten millään osaisi päättää, mistä aloittaa. Oikeastaan ainoa reunaehto on se, että langat työhön ovat jo omasta takaa. Ja sitä lankaahan piisaa, on kotimaista villaa eli Tukuwoolin Fingeringiä, islantilaista Istex Lettlopia, Beiroaa Portugalista... Lankapurkin pohjalla on nököttänyt jo suorastaan luvattoman kauan useampikin kerä Janne-sukkalankaa, ja taannoiselta reissulta Liverpooliin mukaan tarttui kuusi kerää Blacker Yarnsin shetlantilaista villaa.

Lisäksi jo heinäkuussa aloitettu Maasälpä-huivi on vielä about alkutekijöissään, joten nyt pitäisi pysytellä poissa Ravelrystä uusia ideoita (ja lankatarpeita) hamstraamasta. Tänään olin jo lähellä tilata Kerän joulukalenteritarjouksesta langat Cocoon-myssyyn, mutta järjen ääni voitti vielä tämän erän. Ensin valmiiksi jotain sellaista, johon on jo langat, ja sitten vasta lisää.

Shetlannin villasta voisin tehdä kirjoneulelapaset, samoin Beiroasta. Inspiraatiota kirjoneulekuvion suunnitteluun tarjoaa sympaattinen Siberi lilled -kirjanen, jonka hankin kesällä tallinnalaiselta lapaskauppiaalta. Se sisältää mallikerran moniin ihaniin kukkakuvioituihin lapasiin.

Lettlopi puolestaan taipuu hienosti kaulahuiviksi, ja Jannesta tulee tietysti junasukkia. Onneksi enää ei ole montaa viikkoa joululomaan - sitten sopii neuloa vaikka keskellä yötä.

Puikoilla: tuubihuivi

Edellinen yhden illan tuubihuivi tuli neulottua alkuvuodesta 2014. Langat seuraavaan tuubiin eli kolme vyyhtiä Kerästä ostettua Debbie Bliss Palomaa (näyttäisi muutes olevan alennuksessa!) ovat odottaneet puikoille pääsyä jo pitkään. Nyt tuli inspiraatio (ja joulu lähestyy, tästä tullee lahjatuubi).

Olin jo unohtanut miten mukava lanka tuo Paloma onkaan neuloa. Kympin puikolla etenee suorastaan hurjaa vauhtia - nimensä mukaisesti yhden illan neulomus siis. Tykkään myös tuubin tekstuurista (2 o, 1 o kiertäen, 1 n), ja olenkin tehnyt samalla ohjeella myös parimetrisen kaulaliinan, silloin lankana oli BC Garn Semilla Grosso.

Nyt puikoilla olevaa tuubihuivia olen yhden illan sijaan neulonut useampana päivänä aina hetken kerrallaan. Eilen hetki ajoittui iltapäivälle, ja samalla oli suorastaan pakko piipahtaa pihalla kuvauspuuhissa, aurinko paistoi niin kauniisti ennen laskemistaan.