This is England

Mummo piipahti viime viikolla Englannissa. Neljä kiireetöntä päivää ystävien vieraana Liverpoolissa tekivät tosi hyvää. Edes syysflunssa ei haitannut menoa - oli ihanaa kahvitella rauhassa, kierrellä ulkona kauniissa maisemissa ja siemailla myös muutama Gin & Tonic.

Reissun mittaan mielessä pyöri kolme kysymystä:
1. Asuvatko kaikki englantilaiset kaksikerroksisissa taloissa?
2. Miksi kaikkialla on kokolattiamattoa?
3. Eikö ylös-alas-suunnassa aukeavia ikkunoita ole ältsin vaikea pestä?

Yhtenä iltana vierähti hyvä tovi paikallisessa supermarketissa, oli ihanaa kierrellä hyllyjen välissä ja ihastella valikoimaa. Kodin maustehylly sai pientä täydennystä, samoin herkkuvarasto. Mukaan olisi tarttunut varmasti kaikenlaista muutakin, jos lentokoneen matkustamoon saisi yhä tuoda nesteitä. Voi niitä kauniita öljypulloja ja maapähkinävoipurkkeja. 

Eläinten ystävänä mummo tohkeili myös ystävien neljästä kissasta. Kaikki somia ja keskenään tosi erilaisia persoonia. Tässä napottaa Jerzey.

Rakkautta on

Rakkautta on kannatella lankavyyhtiä kun toinen tekee siitä kerää (vaikka se olisikin kaukana omasta lempipuuhasta).

Puikoilla: villatakki

Mummo on neulonut useammankin pikkuruisen villatakin. Kivoja ohjeita on tarjolla monta, esimerkiksi Kässänopen painajaisen neuletakki valmistuu tosi nopsasti. Itsellekin on tullut neulottua ensisijaisesti kaikkea pienempää, kuten lapasia, huiveja ja pipoja.

Pari vuotta sitten tekeillä oli myös ihana (ja aikuisten kokoinen) villatakki, mutta mitoitus meni pahasti pieleen. Purkuhommiahan siitä seurasi, ja langa muuttui sittemmin yhdeksi villapaidaksi, pariksi pipoksi ja pitkäksi kaulaliinaksi.

Ajatus itsetehdystä villatakista on kuitenkin kummitellut mielessä jo pidemmän aikaa, ja nyt tuntui löytyvän myös passeli ohje. Kun takkia neuloo kaula-aukosta alaspäin, onnistuu sovittaminen jo varhaisessa vaiheessa. Myös englanninkielinen neuletermistö alkaa olla jo varsin hyvin hallussa, joten mummo päätti pistää puikoille Louise Top Down -villatakin.

Toinen eli ensimmäinen hiha tuli tosin neulottua kahteen kertaan, kiitos hassun ajatusvirheen ohjetta lukiessa. Se toinen hiha valmistunee huomenissa, ja sitten pääseekin jo napinläpien kimppuun.

Tänä vuonna mummo aikoo toivottaa syksyn tervetulleeksi itsetehty villatakki niskassa!

Pikkukaloja!

Nämä somat pussukat saapuivat mummon luokse Barcelonasta. Alun perin Instagramissa vastaan tullut Don Fisher teki tuotteineen heti lähtemättömän vaikutuksen - ja toi mukanaan hirmuisen valinnanvaikeuden. Lopulta mummo valitsi tämän kalakolmikon värittämään arkeaan.

Etenkin meikkipussi kaipasikin jo päivitystä, ja pikkuruisin kala saa syödäkseen mummo avaimet. Eipä tartte enää varoa, että avaimet naarmuttaisivat laukussa esimerkiksi puhelimen näyttöä! Eilen tuli jo testattua kalapussukoita käytännössä, täytyy tunnustaa, että hymyilytti tavallistakin enemmän, kun tallusteli keskustassa kala kainalossa.

Vielä yksi kerros!

Dill tee -toppi edistyy mukavaa vauhtia. Näinä heinäkuun viimeisinä päivinä kelpaa keskittyä puuvillaneulomuksiin, Maasälpä-huivia ehtii neuloa myöhemmin.

Dill Tee

Mummo haaveili koko kevään We Are Knitters -setistä, siis ohjeista ja tarvikkeista somaan neulepuseroon. Viime viikolla nettiä selatessa silmiin osui alennuskoodi, ja kappas vaan, All the Happiness in a Kit -paketti oli pian matkalla Espanjasta kohti Suomea. 

Tänään se saapui, ja on juuri niin ihana kuin kuvien perusteella saattoi odottaakin. Kauniit, puiset puikot ja pehmeää puuvillalankaa. Niistä syntyy Dill Tee -toppi.

Yleensä mummo on tosi laiska neulomaan mallitilkkuja, mutta tänään iski tarmonpuuska. Mallitilkku syntyi helmineuleesta, jonka lisäksi toppiin tulee joustinneuletta ja sileää neuletta.

Kalajuttuja

Ulkomaanreissujen ohella mummo on ehtinyt myös mökkeillä Mikkelissä. Mökki on Puulan rannalla, ja aurinkoisena päivänä oli mukava käydä kokemassa katiskat. Kumpaisessakin polski monen monta ahventa, joista isoimmat napattiin talteen - ne päätyivät tuoreeltaan savustuspönttöön.

Savuahvenet olivat makoisia, mutta lohi on mummon suosikkikala. Uunilohi aurajuustolla on hurjan hyvää, ja sushimaailmassakin juuri lohinigirit ovat kaikkein parhaita. Lohi toimii myös kalakeitossa. Edellisestä kalasopan keittämisestä on kulunut suorastaan luvattoman pitkä aika, tartteekin korjata tilanne pian! 

Kaupan kalatiskillä tärppää aina, mutta mummo omaa myös varsin runsaasti kalastuskokemusta. Nuorempana tuli osallistuttua useampiinkin pilkkikisoihin, ja kotitaloustunnilla mummon käsi oli ensimmäisenä ylhäällä, kun tarvittiin vapaaehtoinen fileoimaan kala.

Eri kalojen tunnistaminen kuuluu ihan jo yleissivistykseen, ja jos haluaa ottaa muikut, silakat, ruutanat, säynävät ja kumppanit kunnolla haltuun, suosittelee mummo Sakke Yrjölän, Hannu Lehtosen ja Kari Nybergin kirjaa Suomen kalat. Miltei 300-sivuinen teos opettaa tunnistamaan kaikki vesistöjemme 71 vakituista kalalajia sekä satunnaiset vierailijat siihen päälle. Kustakin lajista on mukana hieno graafikko Sakke Yrjölän käsialaa oleva piirros.   

Tujakka tietokirja on ehkä enemmän aikuiseen makuun, mutta mummo aikoo tutkia teosta myös yhdessä kummilapsiensa kera.

Suomen kalat -kirja saatu blogin kautta.

Portugalin ihanin lankakauppa

  

 

 

 

 

Lissabonin reissun kohokohtiin lukeutuu ehdottomasti visiitti lanka- ja kangaskauppa Retrosariaan. Sen löytäminen tosin vaati hieman suunnistus- ja päättelytaitoja, mutta lopulta osuimme oikeaan rappukäytävään. Retrosaria on toisessa kerroksessa (tai kolmannessa, laskutavasta riippuen) osoitteessa Rua do Loreto 61, eikä kadulla ollut lainkaan opaskylttejä, vasta rapussa. Oikean rapun tunnistamisessa auttoivat värikkäät postilaatikot, joista olin nähnyt kuvan etukäteen. Ylös kerroksiin kiivettyään piti vielä soittaa ovikelloa, ja sitten oltiin perillä - lissabonilaisessa lankataivaassa.

Itse myymälä oli yhden huoneen kokoinen. Ei kovin iso siis, mutta kodikas, ja langat oli aseteltu kauniisti esille. Olin jo ennen reissua tutkinut netissä Retrosarian valikoimaa, ja ajatuksena oli ostaa nimenomaan portugalilaista lankaa. Tarjolla olisi ollut hyvät valikoimat myös mm. Noroa ja Debbie Blissiä, mutta niitä saa hankittua lähempää kotia.

Etukäteisgooglettelun perusteella paikallisista langoista kiinnosti eritoten Cobertor, mutta se osoittautui omiin tarpeisiini turhan karkeaksi. Lopulta päädyin kolmeen eriväriseen kerään Beiroaa. Niistä riittänee mainiosti kaksiinkin kirjoneulelapasiin, ja neuloessa on mukava muistella Lissabonin kauniita kaakelitaloja, aurinkoa ja lämpöä.

Kaupan haastava sijainti toi muuten mieleen ensivisiitin Tallinnan Karnaluksiin, sinnekään ei näkynyt opasteita talon ulkopuolella. Sittemmin tosin selvisi, että olin tallustellut ensimmäiset kerrat sisään takapihan kautta. Karnaluks-rakennuksen pääovella olisi ollut isot kyltit...

Ps. Kuvat otti pappa, ja tämä taitaa muutes olla ihka ensimmäinen postaus, jonka kuvissa mummo vilahtaa itse!