Mummo muuttaa!

Ilmoitusluontoista asiaa karkauspäivän kunniaksi: henkinenmummo.com on auki!

Bloggaan siis jatkossa uudessa osoitteessa, vanhat postaukset jäävät arkistoon tänne Bloggerin puolelle.

Minun ikioma keväthuivi

Viime viikolla se valmistui, minun uusi keväthuivini! Malli on Veera Välimäen iki-ihanasta Huivileikki-kirjasta. Kyseessä on Seili, ja täytyy sanoa, että värit tekevät tosi paljon. Ohjeen huivi on sinipunaharmaa, ihan eri henkinen siis.  

Oman vaikutuksensa antaa myös lanka ja käytetty puikkokoko. Tikutin huivin Isagerin Tvinni-langasta kolmen ja puolen millin puikoilla, joten huivista tuli mukavan "ilmava".

Naapuritalon pääty oli jo lähes lumeton, joten jos takatalvi ei iske, niin keväthuivi pääsee pian nimensä mukaiseen käyttöön.

Ps. Seuraava huivi on jo puikoilla!

Uuden tekniikan äärellä

Eteisessä on jo pitkään napottanut vaalea lapaspari. En ole ihan varma sen alkuperästä tai tekijästä, mutta lapaset on tehty neulakinnastekniikalla. Neulos on tiheää ja siten tosi lämmmintä - ja samalla suurinpiirtein mahdotonta purkaa! 

Tekniikka on tuhansia vuosia vanha, mutta silti itselleni vielä tuntematon. Ulkonäön puolesta tunnistan kyllä tekniikkalla tehdyt lapaset ja muut, mutta itse tekotapa on iso kysymysmerkki. Vaan nyt asiaan on tulossa muutos, kiitos Yhdellä neulalla -kirjan.

Vielä en ole juurikaan ennättänyt selailua pidemmälle, mutta lupaavalta vaikuttaa. Kirja sisältää selkeät kuvalliset ohjeet sekä mielenkiintoista tekniikan historiaa -  se osuus on jo tarkasti luettu.

Aion aloittaa nimenomaan lapasista, ja ainakin ensimmäiset saavat olla yksiväriset. Se lienee kaikkein helpointa, sillä haasteita on varppina alkuun luvassa.

Ja ettei unohtuisi, tärkeä väline tässä tekniikassa on se itse neula. Perinteiset materiaalit ovat puu, luu ja sarvi. Minä ostin itselleni puisen neulan, sellainen oli tarjolla Vihreän vyyhdin valikoimassa. Valitsin tietysti kauneimman löytämäni visakoivuisen yksilön, jokainen neula kun oli uniikki, sillä nämä eivät ole mitään tehdastuotantoa.

Mervi Pasasen Yhdellä Neulalla - Neulakinnastekniikka tutuksi -kirja saatu blogin kautta.

Burgereilla

 

 

 

Ystävät kysyivät viikonloppuna mukaansa maistamaan Kämp Brasserien hampurilaisia. Eihän moisesta voinut kieltäytyä, etenkin kun paikka voitti viime keväänä Nytin burgeritestin. Ystäville Kämp Burgerit, minulle kasvisversio. Siinä pihvin virkaa toimitti portobellosieni - ja hyvin toimittikin.

Taidanpa vierailla paikassa toistekin, makoisa ruoan lisäksi ilta oli ihana irtiotto arjesta. Onneksi ruokatilaus oli tiedossa etukäteen, valinnan vaikeus iski nimittäin päälle alkucocktailien kohdalla. Valinta osui nappiin, mutta juoman nimi unohtui. Kyseessä oli kuitenkin jonkun sortin martini.

On siinä vaan vissi ero, että tilaako ensin alkudrinkin ja sitten jotain ihanaa ruokaa vai meneekö vain arkisesti bisselle ja burgerille. Seuraavan kerran aion hemmotella itseäni ravintola Kolmos3ssa, se on meinaan vielä testaamatta!

Suosituksia

 

Työsuma iski takavasemmalta heti vuoden alkajaisiksi. Se on ehdottomasti positiivinen asia, yrittäjänä olen onnellinen kaikista asiakkuuksista, mutta samalla tilkkasen harmittaa, että bloggaaminen on jäänyt vallan hunningolle. Jokuseen kulttuuririentoon olen sentäs ehtinyt, yksi niistä on Raisa Omaheimon Läski-monologi Teatteri Takomossa. 

Esitys oli niin vahva ja vaikuttava, että lukeutunee varmasti vuoden parhaimpiin, vaikka mennäänkin vasta tammikuussa.  Esityksiä näyttäisi olevan 20. helmikuuta asti, tosin Tiketin sivut paljastivat kaikkien iltojen olevan loppuuvarattuja. Mutta jos saat lipun, mene katsomaan!

Yhtenä iltana puolestaan iski hurja salmiakkihimo! Voi sitä onnea kun löysin lähikaupasta Dragstereita - ja olivat vieläpä tarjouksessa. Huh, vahva suositus myös näille.

Mitalin arvoinen suoritus

Vuosi sitten näihin aikoihin elin jännittäviä hetkiä. Olin päättänyt irtisanoutua vakituisesta työpaikastani levy-yhtiön tiedottajana ja palata yrittäjäksi. Päätöstä olin haudutellut koko syksyn, mutta puntti tutisi silti h-hetken tullen.

Nyt vuotta myöhemmin voin todeta päätöksen olleen juuri oikea. Yrittäjyys on se oma juttu minulle, ja töitä on riittänyt mukavasti - valokuvaajana, toimittajana ja tiedottajana. Kaikkein eniten olen nauttinut repparikeikoista, joita teen iloisella yhden naisen (tai siis mummon) kokoonpanollani.

Onnistuneen yrittäjä-vuoden kunniaksi ostin itselleni Katariina Guthwertin tekemän yleisurhoollisuusmitalin. Hyvä minä, tästä kelpaa jatkaa kohti juuri alkaneen vuoden haasteita. Alkuvuodelle kalenterissa on jo monen monta merkintää, mutta mukaan mahtuu myös runsaasti tyhjiä sivuja. Juuri se on yksi yrittämisen parhaita puolia - kun sietää epävarmuutta, voi vastaan tulla hienoja seikkailuja ja tosi mielenkiintoisia toimeksiantoja!

Joululomalla tehtyä

Kirjavat kämmekkäät syntyivät portugalilaisesta Beiroa-langasta. Ilmaisen ohjeen saa ladattua täältä.

Tämän topin neulominen alkoi jo heinäkuussa. Etukappale valmistui nopsasti, mutta into lopahti takakappaleen puolivälin jälkeen. Ja sitten oikeastaan unohdin koko neulomuksen olemassaolon, kunnes joululoman kynnyksellä listailin keskeneräisiä töitä.

Nyt se on valmis, ja saatanpa tehdä toisenkin samalla ohjeella. Dill Tee on siitä mainio, että se valmistuu kokonaan pitkillä 5 mm:n puikoilla - siis myös pääntien ja hihojen osalta.

Kolme päivää lempparikaupungissa

Piipahdin alkuviikosta Kööpenhaminassa. Norwegian tarjosi todella edulliset lennot (about 30 euroa suunta), joten kelpasi ottaa pieni irtiotto arjesta. Ja tällä kertaa kirjaimellisesti arjesta, sillä reissupäivät olivat maanantai, tiistai ja keskiviikko. 

Kööpenhamina on tuttu kaupunki, tämä taisi olla jo seitsemäs kerta Tanskan pääkaupungissa. Ensimmäistä kertaa vierailin Köpiksessä lukiolaisena, ja sen jälkeen reissuja on kertynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Useimmiten lentäen, mutta olen matkannut Kööpenhaminaan myös pakettiautolla sekä purjehtimalla.

Välimatkat ovat lyhyitä, joten keskustassa ja sen tuntumassa on helppo edetä jalan. Kolmessa päivässä ehti ottaa kymmeniätuhansia askeleita, auringonpaisteessa kelpasi tallustella. (Edellisellä joulukuisella Köpis-reissulla satoi viistoräntää 24/7.)

 

Tiistaina teimme retken Louisianaan. Modernin taiteen museo sijaitsee Humlebækissä noin 40 minuutin junamatkan päässä Kööpenhaminasta. Meno-paluu-lipun sekä sisäänpääsyn Louisianaan sai muutes varsin mukavalla diilillä Kööpenhaminen rautatieasemalta yhteishintaan 200 Tanskan kruunua.  

Louisianassa on 24.1.2016 asti esillä japanilaistaitelija Yayoi Kusaman retrospektiivi. Edellisellä visiitilläni vuonna 2013 Louisianassa oli Yoko Ono -retrospektiivi. Huikeita molemmat.

 

 

Museopäivän lisäksi reissuun kuului kiireetöntä kuljeskelua ympäri kaupunkia sekä hyvää ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa skippasimme ikisuosikkini RizRazin, ja testasimme muun muassa paljon kehuja keränneen Mother-ravintolan Meatpacking Districtillä. Kannatti testata, paikka oli kaikkien kehujen arvoinen.

Koska tämän vuoden reissujeni teemana on ollut etsiä lankakauppa ja ostaa paikallista lankaa, niin marssimme toki jo aiemmalta Köpis-visiitiltä tuttuun paikkaan. Sympaattisen Sommerfuglen-lankakaupan hyllyillä nökötti todella laaja väriskaala tanskalaisia Isager Tvinni -lankoja, lopulta osasin päättää, mitä ostaisin (no okei, reissukaverini vähän avitti valinnassa). Samalla myös vähän naurattaa, että edellisessä postauksessa mainitsemani ei lisää lankaa -ajatus ei sitten kovin montaa päivää kestänyt...