Suoraa vai siksakkia?

 

Mummo toteutti perjantaina pitkäaikaisen haaveensa ja osti elämänsä ensimmäisen ompelukoneen. Sopivan koneen tarjosi ompelukoneliike MP-Tikki Helsingin Malmilla. Kone kotiutui perjantaina ja tositoimien aika koitti tänään sunnuntaina. 

To do -listan kärjessä oli suojapussi koneelle. Ompelukoneen mukana tuli varmastikin ihan kelpo suojus, mutta se oli kokovalkoinen eli sanalla sanoen tylsä. Niinpä mummo poikkesi lauantaina Marimekon myymälässä vahakangasostoksilla.

Vaikka kone osoittautui helppokäyttöiseksi, tarvitsi ensimmäisen langan puolaamisen yhteydessä lukea kiltisti ohjekirjaa. Mummo halusi ehdottomasti mekaanisen koneen, ja päätyi kysyiseen Janome-merkkiseen koneeseen ystävänsä suosituksesta. Onneksi tuli myös vietettyä pari iltaa koneita googlaten, muuten olisi voinut mennä sormi suuhun siellä myymälässä. Ompelukoneliikkeen herra oli nimittäis melkoinen kauppamies!

 

Suojus oli sopiva aloitustyö, koska se valmistui nopsasti! Seuraavaksi ompeluprojektiksi mummo on kaavaillut pussukkaa valokuvaustarvikkeille. Vahakankaan lopuista voisi puolestaan ommella uuden meikkipussin, tai sitten siitä saisi soman syöttölapun lahjaksi kavereiden vauvalle. Hmmmm, tartteekin mitata, josko jämäpalasta piisaisi molempiiin...