Nuorempana mummon unelmien miehen tuntomerkit saattoi kiteyttää rimpsuun "pillihousuinen villatakkimies, jolla on raparperia kangaskassissa". Papalla on pillihousut ja villatakki, ja vuosien myötä mummo on oivaltanut, että se piisaa. Kangaskassi raparpereineen (tai purjosipuleineen) voi roikkua omassakin käsipuolessa. Kokonaisuus ratkaisee.
Jostain syystä mummoa hymyilyttää erityisen paljon aina silloin, kun omasta laukusta pilkistää torin tai kaupan vihannesosaston tarjontaa. Silloin ollaan olennaisen äärellä - ja jos toisella kädellä kantaa laukkua, niin toisella voi pitää pappaa kädestä kiinni.
Olipa kauniisti kerrottu !!!
VastaaPoistaAsian ytimessä! Hieno teksti, mummo. Iso peukku!
VastaaPoistaVoi kiitos!
VastaaPoista<3
VastaaPoista