Viime päivinä tai oikeastaan viikkoina mummo on kironnut syksyn pimeyttä. Arkena kaikki valoisa aika kuluu töissä, viikonloppuna sentäs on mahis käydä pihalla auringon vielä paistaessa. Tänään olikin mukava suunnata iltapäiväretkelle Vanhankaupungin koskelle.
Ja mikä parasta, retken alussa saattoi viilettää takki auki.
Kurpitsaherra tervehti matkan varrella.
Määränpäässä koski kuohui ja pauhasi suorastaan ennätysmäisellä tarmolla. Kosken ylittävälle sillalle ei ollut mitään asiaa ilman sadeasua. Valokuvia saattoi sentäs ottaa kastumatta, mutta kuvaus piti suorittaa ripeästi, sillä pimeys saapui vauhdilla. Olisi pitänyt lähteä vieläkin aiemmin liikkeelle.
Retkieväänä oli kahvia, mutta sen juomista oli turha yrittää ikuistaa kamerakännykällä - siinä vaiheessa oli jo niin hämärää. Mukana oli tosin "oikeakin" kamera, mutta pysytään nyt ainakin toistaiseksi pelkästään Hipstamatic-kuvissa täällä blogissa.
Mummo toivoo, että pian sataisi lunta. Se valaisisi niin mukavasti. Toisaalta lumentulo päättäisi tennarikauden, eli puolensa tässä lumettomuudessakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti