Puikoilla: tuubihuivi

Edellinen yhden illan tuubihuivi tuli neulottua alkuvuodesta 2014. Langat seuraavaan tuubiin eli kolme vyyhtiä Kerästä ostettua Debbie Bliss Palomaa (näyttäisi muutes olevan alennuksessa!) ovat odottaneet puikoille pääsyä jo pitkään. Nyt tuli inspiraatio (ja joulu lähestyy, tästä tullee lahjatuubi).

Olin jo unohtanut miten mukava lanka tuo Paloma onkaan neuloa. Kympin puikolla etenee suorastaan hurjaa vauhtia - nimensä mukaisesti yhden illan neulomus siis. Tykkään myös tuubin tekstuurista (2 o, 1 o kiertäen, 1 n), ja olenkin tehnyt samalla ohjeella myös parimetrisen kaulaliinan, silloin lankana oli BC Garn Semilla Grosso.

Nyt puikoilla olevaa tuubihuivia olen yhden illan sijaan neulonut useampana päivänä aina hetken kerrallaan. Eilen hetki ajoittui iltapäivälle, ja samalla oli suorastaan pakko piipahtaa pihalla kuvauspuuhissa, aurinko paistoi niin kauniisti ennen laskemistaan.

Himmelihulluutta

Himmelikurssin jälkimmäinen kerta koittaa tänään, tavoitteena on saada pääsiäishimmeli valmiiksi. Tavoite lienee realistinen, sillä himmelit ovat pyörineet mielessä myös kurssi-iltojen välissä, ja pientä askarteluakin (=harjoittelua) on suoritettu. Sinooperissa oli myynnissä olkipusseja, joten nyt on testattu myös tuota kaikkein perinteisintä himmelimateriaalia.

Olkea sai käsitellä varovaisemmin kuin pillejä, sillä katkaistaessa olki halkeaa helposti pituussuunnassa. Pienet halkeamat menivät kuitenkin omasta laaduntarkkailustani läpi, ja lopputuloksena syntyi varsin soma joulukoriste.

Olkien halkeamista varmastikin estäisi niiden kostuttaminen, taidanpa kokeilla sellaista joku ilta. Kastelemisen puolesta puhuttiin myös Pirkko Kuuselan Himmelikirjassa, jossa materiaalina käytetään järviruokoa.

Himmeleihin tuntuu nyt törmäävän vähän siellä sun täällä. Mikkelin Kenkäverossa omenapuuhun ripustetuissa valoissa toistui tutun näköisiä oktaedrejä ja timanttikuvoita...

Sujuvaa kaupunkiliikennettä!

Marimekon muutaman viikon takaisista ystävämyynneistä löytyi verhokankaan lisäksi myös materiaalia uuteen matkakorttikoteloon. Etsinnässä oli napakka ja värikäs kangas, ja tällainen ei-niin-perinteinen kukkakuosi täytti kriteerit hienosti. Kuosin nimi on harmillisesti hukassa, mutta ehkä se vielä löytyy...

Kuosi itsessään oli jo mukavan räiskyvä, mutten malttanut olla koristelematta sitä vielä tilkkasen lisää. Ennen ompelukoneen esiinottoa kirjailin kankaaseen käsin pieniä "tehosteita". Koklasin kuvioihin myös hiljattain hankkimaani heijastinlankaa, mutta se oli turhan paksua, eikä asettunut tasaisesti. Niinpä vaihdoin nopsasti takaisin tavalliseen lankaan, ja hoidin loput kirjailut sellaisella.

Jotain heijastavaa kotelo kuitenkin kaipasi, joten kaivoin kaapista heijastinnauhaa. Sen sai ommeltua näppärästi kiinni koteloon - nyt kelpaa odottaa bussia myös loppuvuoden pimeydessä!

Homman nimi on himmeli

Henkinen mummo on innostunut kursseilusta oikein toden teolla. Alkusyksystä oli kirjansidontakurssi, viime viikolla neulekurssi ja tänään alkoi himmelikurssi! Uusien taitojen ohella kurssien parasta antia on se, että kun oikein keskittyy tekemiseen, unohtuu mielestä kaikki muu.

Matka kurssille oli tosi lyhyt, sillä pitopaikkana oli SisuPuoti Käpylässä, ihan mummon naapurissa siis. Ja koska kurssin nimenä komeili Moderni himmeli, oli materiaalina olkien sijaan pillejä. Se olikin oikein passeli ratkaisu, sillä pillit ovat paljon kestävämpiä kuin perinteinen himmelimateriaali. Harjoittelun tuoksinnassa olisi saattanut katketa oljenpätkä jos toinenkin... Pillejä on myös tarjolla joka lähtöön, kuosilla ja ilman.

Itse tekeminen oli aika helppoa. Eniten harjoitusta vaatii ainakin omalla kohdalla se, että saa pillit yhdistävän langan tai siiman sopivan napakalle, jolloin liitoskohdista tulee siistejä ja säntillisiä.  

Tässä näkyy ensimmäisen kurssi-illan aikaansaannos. Himmeli valmistunee toisella ja samalla viimeisellä kurssikerralla parin viikon kuluttua. Sitä odotellessa tulee varmasti kulutettua tovi jos toinenkin Pinterestissä, missä on ihanan runsaasti inspriraatiokuvia. Mummo ehti jo aloittaa oman Himmelit-boardin kokoamisen.

Väriensä puolesta mummon ensimmäinen himmeli on selkeä pääsiäishimmeli (kerrankos sitä vähän perinteitä uudistaa), mutta myös joulukoristeet kiinnostavat. Oktaedrit (eli nuo "pömpelit", joita himmelikuvassa näkyy yksi iso ja kaksi pientä) toimisivat jo sellaisenaan mukavasti joulukuusen koristeina.

Neulekurssilla

Mummo osallistui tasan viikko takaperin Lankakauppa Snurren neulekurssille. Aiheena oli islantilainen intarsianeuletekniikka, jolla muodostetaan väripintoja edestakaisneuleeseen. Intarsiatekniikalla onnistuu siis näppärästi yksittäinen kuvio, ei tartte tehdä koko kerrosta kuten kirjoneuleessa.

Kurssin veti Iina Tainiola, ja parituntinen vierähti tosi nopsasti. Nyt on tekniikka hallussa ja ekat intarsianeulomukset suunnitteilla. Mummo aikoo aloittaa kaulaliinasta, johon tulee geometrisiä kuvioita. Niitä suunnittellessa tuli googlailtua hakusanalla intarsianeule, ja vastaan tulikin kaikenlaista metkaa. Päällimmäisenä mieleen jäi Satumaisia silmukoita -blogin huikea Karhu-villapaita. Hillittömän hieno!

Värityskirja ja muita bongauksia

Aika kiitää taas sellaista vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä. Viime yönä vaihtui marraskuuksi, ja sehän meinaa sitä, että ensi kuussa on joulu. Jösses sentään! Ikkunalaudalla nököttää jo muutama tuikkulyhty, ja keittiön ikkunaan on suunnitteilla jouluvalot. Ja glögiä, sitä voisi ehdottomasti jo lisätä kauppalistalle...

Ihan ekana voisi kuitenkin vaihtaa ikkunaan talviverhot. Mummon uusin kangashankinta on Maija Louekarin Kimpassa-kuosi, jossa toistuu Marimekon ja Kiasman viimevuotisen yhteisnäyttelyn ilme. Kangasta oli pakan verran jäljellä Marimekon ystävämyynneissä Herttoniemessä, mummo nappasi siitä mukaansa kolme metriä.

Nyt pitäisi osata enää päättää, pistäisikö ikkunaan viime vuoden tapaan Kaunis kauris -verhon, vai ompelisiko uuden verhon Kimpassa-kankaasta...

 

Marimekon ystävämyynnin lisäksi mummo on pistäytynyt myös Helsingin Kirjamessuilla. Sieltä tuli hankittua jo muutama joululahjakirja sekä jokunen uusi opus omaan kirjahyllyyn. 

 

Yksi hankinnoista on Mira Malliuksen mainio värityskirja Syksystä syksyyn. Suurin osa aikuisille suunnatuista värityskirjoista on ollut mummon mielestä sanalla sanoen rumia, tämä on toista maata. Kirjaa (tai oikeastaan vihkosta) myy ainakin Putinki.

Netti tulvii reseptejä, mutta ei voita keittokirjan selailua. Alex Niemisen ja Riikka Sukulan Vege!-kasviskeittokirja oli keikkunut toivelistalla jo pitkään, nyt se lähti mummon matkaan mukavan messutarjouksen siivittämänä.

Saas nähdä, tuleeko tästä kirjasta kokkailun myötä yhtä rakas kuin Saara Törmän somasta ja aika kotikutoisestakin Keittokomero ja huone -keittokirjasta. Sen mummo hankki ihan 2000-luvun alussa VR:n makasiinien Ruohonjuuri-myymälästä, joten kirjaan sisältyy ihan erityistä tunnearvoa. Siis sen lisäksi, että kirjasta on tullut kok(l)attua vuosien mittaan jokainen resepti.